Englanninkielinen alkuteos Heart-Shaped Box, vuonna 2007. Suomentanut Kari Salminen, vuonna 2008. Kustantaja Tammi. 394 sivua. • Jude Coyne on ikääntyvä death-metal-muusikko, joka on kiinnostunut makaabereista ja yliluonnollisista asioista. Jude huomaa ilmoituksen netissä huutokaupattavasta sielusta, ja tuhannella dollarilla Judesta tulee kuolleen miehen haamun ylpeä omistaja. Juden ovelle tuodaan sydämen muotoinen rasia. Rasiasta löytyy kuolleen miehen puku, jonka mukana rauhattoman sielun on luvattu saapuvan. Ja sitten haamu onkin kaikkialla. Se kykenee tekemään itsensä näkyväksi mitä epämiellyttävimmillä hetkillä. Se kutsuu Judea mukaansa yöpuolen tielle, ja kun se heiluttaa hypnoottista partaveitsen teräänsä, Jude ei voi olla seuraamatta perässä... • Joe Hillin Sydämen muotoinen rasia on näkynyt monissa lukublogeissa. Kun sattumalta huomasin tämän kirjaston hyllyssä, päätin minäkin lukaista tämän. Joe Hill on Stephen Kingin poika, mutta yritin olla vertaamatta Sydämen muotoista rasiaa Kingin kauhuromaaneihin. Aluksi tämä tuntui hyvältä, mukaansatempaavalta, mutta hiljalleen lukuhaluni tyrehtyivät ja luin tämän loppuun puoliväkisin. Ei tämä nyt mielestäni erityisen kammottava tarina ollut, ja ehkäpä tätä olisikin pitänyt lukea marraskuisena iltana eikä aurinkoisena kesäpäivänä. Olen lukenut jännempiäkin kauhuromaaneja.

Julkaistu vuonna 2010. Kustantaja Nemo. 201 sivua. • Miten käy, kun itsenäistä ja ylellistä elämäntyyliään ja korkokenkiä rakastava helsinkiläinen naistenlehden toimittaja tulee raskaaksi? Kolmekymppinen Minna Kiistala murtaa myytin seesteisyyttä säteilevästä odottajasta ja kertoo suoraan ja kaunistelematta, millainen fyysinen ja etenkin henkinen koettelemus ensimmäinen raskaus on. Kirjassa seurataan lapsentekoprosessia piilevän vauvakuumeen syttymisestä ja lamavauvan tekemisestä aina raskauden viimeisiin päiviin saakka. • Minna Kiistalan kirjasta oli mainos jossain lehdessä, ja kiinnostuin sen verran paljon, että päätin varata kirjan kirjastosta ja lukaista läpi. Tuoreesta äitiydestäni huolimatta en ole vauva-aiheisia kirjoja lukenut, mutta tämä vaikutti ihan hauskalta, erilaiselta raskaushömpältä. Kirja on niin kepeää, helppoa luettavaa, että tämän lukaisee helposti vaikkapa vauvan päivänokosten aikaan, vaikkakin ehkäpä tästä saa eniten irti jo raskausaikana eikä vasta vauvan syntymisen jälkeen. En oikeastaan pysty samaistumaan Minna Kiistalan osaan, koska raskausaikani sujui ilman sen kummempia tunnekuohuja ja monet Kiistalan kirjoittamat ajatukset ovat minulle täysin vieraita. Vauva-lehdessä 2/2010 julkaistiin Minna Kiistalan kirjoittama artikkeli synnytyksestä, Mutkien kautta maailmaan.

Englanninkielinen alkuteos Her Fearful Symmetry, vuonna 2009. Suomentanut Paula Korhonen, vuonna 2010. Kustantaja Gummerus. 476 sivua. • Amerikkalaiskaksoset Julia ja Valentina Poole ovat toistensa peilikuvia. Tytöt kuulevat ensimmäistä kertaa äitinsä kaksoissisaresta Elspethistä, kun heille kerrotaan, että he ovat perineet tämän asunnon Lontoon Highgate Cemeteryn liepeiltä. Erottamattomat kaksoset muuttavat Lontooseen vapaudesta riemuiten ja alkavat rakentaa tädin asunnosta omaa kotiaan. Pian Valentina rakastuu kuolleen tädin miesystävään ja ryhtyy etsimään omaa identiteettiään. Julia närkästyy heikomman sisarensa itsenäistymispyrkimyksistä, mutta löytää itselleenkin projektin, naapurin pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän miehen pelastamisen. Ennen pitkää Julia ja Valentina saavat huomata, että he eivät olekaan asunnossaan kaksin. Seinien vangiksi jäänyt tädin haamu seuraa heidän jokaista askeltaan... • Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo ei mielestäni ollut ihan kaiken sen hehkutuksen arvoinen, mutta sen verran kiinnostava romaani se oli, että nyt päätin lukaista tämän Niffeneggerin tuoreimman suomennoksen nimeltä Hänen varjonsa tarina. Niffenegger on luonut kiehtovan, koukuttavan tarinan, joka tempaisi minut mukaansa heti ensimmäisten sivujen myötä. Olisin voinut ahmia tätä montakin tuntia kerrallaan, mutta johtuen kahden kuukauden ikäisestä tyttärestäni lukeminen edistyi pienissä pätkissä ja välillä jopa unohdin kirjan yöpöydälle muutamaksi päiväksi odottelemaan. Kuulemma tämän romaanin piti alun perin kertoa Chicagossa asuvasta miehestä ja tämän pakko-oireista, mutta loppujen lopuksi pakko-oireista kärsivä mies jäikin sivuhenkilöksi ja yliluonnollisuus nousi pääosaan.

Englanninkielinen alkuteos The Lollipop Shoes, vuonna 2007. Suomentanut Satu Leveelahti, vuonna 2008. Kustantaja Otava. 512 sivua. • Yanne yrittää viettää rauhallista elämää Pariisissa pienen suklaapuotinsa yläkerrassa, unohtaa entisen elämänsä Vianne Rocherina ja taikavoimansa. 11-vuotias tytär kuitenkin haikailee iloista aikaa Lansquenetin pikkukaupungissa, ja oman huolensa aiheuttaa myös 4-vuotias pikkusisko, jonka ympärillä sattuu toistuvasti onnettomuuksia. Lisää vaikeuksia on tiedossa, kun kuvaan astuu viehkeä Zozie de l'Alba. Hän on pian vallannut Yannen elämänpiirin tyttärestä ystäviin... • Joanne Harrisin Karamellikengät on jatkoa Pienelle suklaapuodille, jonka luin vuosi sitten. Pidin ehkäpä hivenen enemmän Pienestä suklaapuodista kuin Karamellikengistä, mutta varsin viihdyttävää luettavaa tämäkin oli. Kirjan takakannessa tätä kuvaillaan aikuisten saduksi, mutta mielestäni "satu" antaa kirjasta hieman väärän mielikuvan, vaikka tarina onkin täynnä taikaa ja romantiikkaa. Takakannen tekstin perusteella odotin tiiviimpää jännitystä ja huimia juonenkäänteitä, mutta meno on melko tasaista köröttelyä. Joka tapauksessa tarina jaksaa pitää otteessaan alusta loppuun, viihdyttää ja koukuttaa. Joanne Harris on ehdottomasti kiilaamassa itselleen tilaa suosikkikirjailijoiden listassani, ja varmasti lueskelen jatkossakin silloin tällöin hänen romaanejaan.

Englanninkielinen alkuteos Triptych, vuonna 2006. Suomentanut Annukka Kolehmainen, vuonna 2009. Kustantaja Tammi. 525 sivua. • Atlantassa vaanii kylmäverinen tappaja, joka irrottaa naisuhrien kielen. Tapauksia alkaa tutkia etsivä Michael Ormewood, jolla on ongelmia rakoilevan avioliittonsa ja autistisen poikansa kanssa. Sarjamurhaajajahtiin tulee mukaan myös erikoisagentti Will Trent. Koulutoverinsa murhasta ja raiskauksesta tuomittu John Shelley pääsee 20 vuoden jälkeen vankilasta, ja hän joutuu nuoria tyttöjä kiduttavan rikollisen reitille. Mutta uskooko kukaan murhamiestä? • Karin Slaughterin luoma Grant County -sarja on ollut minulle mieluista luettavaa, ja olen lukenut kaikki kuusi suomennettua kirjaa (Sokaistu, Riistetyt, Piinattu, Merkitty, Kadotettu, Häpäisty). Tämä Triptyykki aloittaa uuden Atlanta-sarjan, ja olipas mukavaa lukea Slaughterilta vaihteeksi jotain muutakin Grant County -trillereitä. Alun innostuksen jälkeen lukuhaluni kuitenkin laantuivat, sillä vaikka tätä Triptyykkiä on moni kehunut Slaughterin parhaimmaksi, itse koin tämän jokseenkin pitkäveteiseksi. Slaughter tarjoilee yllättäviä juonenkäänteitä ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia, mutta yli 500 sivua tällaista on vain minulle aivan liikaa.

Englanninkielinen alkuteos I Heard That Song Before, vuonna 2007. Suomentanut Heikki Kaskimies, vuonna 2008. Kustantaja Tammi. 320 sivua. • Kay Lansing on kasvanut rikkaan ja vaikutusvaltaisen Carringtonin perheen palkollisen lapsena. Eräänä päivänä kuusivuotias Kay hiipii perheen kartanossa sijaitsevaan salaiseen kappeliin ja kuulee miehen ja naisen riitelevän rahasta. Samana iltana Carringtonit pitävät illallistanssiaiset, joiden jälkeen Princetonissa opiskeleva Peter Carrington tarjoaa 18-vuotiaalle naapurintytölle kyydin kotiin ja tyttö katoaa jäljettömiin. Parikymmentä vuotta myöhemmin Kay rakastuu Peter Carringtoniin ja päätyy tämän kanssa naimisiin. Epäilyksen varjo ei ole haihtunut Peterin yltä, varsinkin kun hänen ensimmäisen vaimonsa oli hukkunut uima-altaaseen epämääräisissä olosuhteissa. Kayn kauhuksi Peter osoittautuu unissakävelijäksi, jonka öinen vaeltelu johtaa uima-altaalle... • Mary Higgins Clarkin jännärit ovat usein melko höttöistä huttua, mutta näitä on silti ihan viihdyttävää silloin tällöin lueskella ja tätä Unissakävelijää en ollutkaan vielä aiemmin lukenut. Tämä olisi ollut nopealukuinen kirja, mutta en jaksanut tätä paljoa lukea yhdellä kertaa. Kirjan takakannessa tätä kuvaillaan psykologiseksi trilleriksi, mutta mielestäni tämä on pikemminkin perusdekkaritavaraa. Juoni on ihan jännittävä, yllättäviä juonenkäänteitä on riittävästi, mutta Mary Higgins Clarkin kirjoitustyyli tökkii ja töksähtelee. Tarinaa seurataan niin monen ihmisen näkökulmasta, etten oikein päässyt sisään yhteenkään henkilöhahmoon, ja kirjan luvut ovat lyhyitä. No, joku varmasti pitääkin Clarkin kirjoitustyylistä ja ahmii kirjan yhdeltä istumalta, mutta minä en tälle oikein lämmennyt. Totean taas, että voisipa sitä äitiyslomalla vauvan syntymää odotellessa jotain kiinnostavampaakin lukea kuin tällaisia keskivertoromaaneja.

Julkaistu vuonna 2009. Kustantaja Otava. 303 sivua. • Henri jättää Tuulikin 35 avioliittovuoden jälkeen. Eikö Henrin pitänyt olla ikuisesti kiitollinen siitä, että oli saanut niin hurmaavan vaimon kuin Tuulikki? Mutta ei Tuulikkikaan viaton ole. Hänen syntinsä vain on tehty jo niin kauan sitten, että uhrauksen suuruus on melkein päässyt unohtumaan. Kun heidän tyttärensä Sofia löytää kainalostaan kyhmyn, Tuulikki sekoaa. Miksi joskus rakkaus on synti, ja joskus se, ettei rakasta tarpeeksi? • Katja Kalliolta olen aiemmin lukenut kaksi kirjaa, Tyypit ja Sooloilua, ja nyt kirjastokassiini eksyi Kallion tuorein romaani nimeltä Syntikirja. Sisäkannen tekstin perusteella ei tämä Syntikirja vaikuttanut kovinkaan mielenkiintoiselta, mutta siitä huolimatta päätin lukaista tämän. Odotin tämän olevan humoristinen parisuhderomaani, mutta tarjolla olikin melko puisevaa tarinointia ihmissuhteista. En pystynyt samaistumaan yhteenkään kirjan henkilöhahmoista, minä jopa vähän ärsyynnyin heidän touhuihinsa. Syntikirja on arkinen, elämänmakuinen romaani, mutta eivät nämä tällaiset kirjat vain oikein koskaan miellytä minua. Kyllähän tästä nyt riitti ajankulua yhdelle äitiyslomapäivälle, mutta minuun tämä ei kolahtanut.

Ruotsinkielinen alkuteos Den femte kvinnan, vuonna 1996. Suomentanut Laura Jänisniemi, vuonna 1998. Kustantaja Seven. 602 sivua. • Fundamentalistit tappavat Algeriassa neljä nunnaa ja nunnien luona sattumalta yöpyneen ruotsalaisnaisen. Skånessa löydetään mies keihäsansaan seivästettynä. Seuraavaksi metsästä löytyy kuristettu mies puuhun sidottuna, sitten säkissä hukutettu mies. Kurt Wallander on järkyttynyt. Mitä kummalliset murhatavat kertovat ja miten murhaaja pysäytetään ennen kuin uhreja tulee lisää? • Henning Mankellin kirjoittamista Wallander-dekkareista olen tähän mennessä lukenut Valkoisen naarasleijonan (ilmestymisjärjestyksessä kolmas Wallander), Hymyilevän miehen (neljäs), Väärillä jäljillä (viides), Palomuurin (kahdeksas) ja Pyramidin (yhdeksäs). Tämä Viides nainen on kuudes Wallander-dekkari. Tarjolla on taas Mankellin taattua Wallander-tavaraa, eli Viides nainen on viihdyttävä, koukuttava, jännittävä. Mielestäni Väärillä jäljillä ja Viides nainen ovat olleet parhaat lukemistani Wallander-dekkareista, ja sattumalta kummassakin jahdataan sarjamurhaajaa. Suosittelen!

Englanninkielinen alkuteos The Front, vuonna 2008. Suomentanut Ilkka Rekiaro, vuonna 2009. Kustantaja Otava. 206 sivua. • Piirisyyttäjä Monique Lamont aikoo selvittää ratkaisemattomaksi leimatun rikoksen. Lamont uskoo, että vuonna 1962 tapahtuneen sokean naisen murhan takana on sarjamurhaaja nimeltä Bostonin kuristaja... • Patricia Cornwellin Silminnäkijä on jatkoa aiemmin julkaistulle Vaarassa-jännärille, molemmissa kirjoissa on pääosassa piirisyyttäjä Monique Lamont. Silminnäkijä on alun perin ilmestynyt jatkokertomuksena The Times -sanomalehdessä. Vaarassa oli rehellisesti sanottuna huono kirja, tylsää luettavaa, eikä tämä Silminnäkijäkään ole mikään lukunautinto. Silminnäkijää vaivaa sekavuus. Pariinsataan sivuun on tungettu ihan liikaa kaikkea, joten henkilöhahmot jäivät irrallisiksi eikä tutkimuksiin oikein jaksanut keskittyä. Olisihan sitä näin äitiyslomalla voinut aikansa käyttää johonkin viihdyttävämpäänkin puuhaan kuin tämän lukemiseen. Enpä oikein suosittele näitä Monique Lamont -kirjoja kenellekään, Patricia Cornwell on kirjoittanut parempaakin luettavaa.

Julkaistu vuonna 1996. Kustantaja Tammi. 352 sivua. • Rosbergan kartanossa keskellä Nuuksiota toimii naisten terapiakeskus, johon miehiltä on pääsy kielletty. Keskuksen johtaja Elina Rosberg löytyy joulunvieton jälkeen metsästä kuolleena. Ylikonstaapeli Maria Kallio ryhtyy selvittämään tapausta, ja epäiltyjen listalta löytyy niin uskonnon uhri, seksityöläinen, adoptiolapsi kuin boheemi runoilijakin. Lisäjännitystä tuo Mariaa ja hänen kollegaansa uhkaileva vankikankuri... • Leena Lehtolaisen kirjoittamia Maria Kallio -dekkareita olen jonkin verran lueskellut, en kovinkaan montaa, ja pitkästä aikaa nappasin kirjastosta Lehtolaisen kirjan. Olen aikoinaan katsonut televisiosta Rikospoliiisi Maria Kallio -sarjan, joten tämä Luminainen on tullut silloin nähtyä, mutta en muistanut enää yhtään mitään juonikuvioista. Helppo, nopealukuinen dekkari, ei kuitenkaan parasta Lehtolaista. Ehkäpä näitä Lehtolaisen dekkareita voisi taas enemmänkin lueskella.

Englanninkielinen alkuteos Duma Key, vuonna 2008. Suomentanut Ilkka Rekiaro, vuonna 2009. Kustantaja Tammi. 640 sivua. • Rakennusurakoitsija Edgar Freemantle selviytyy nipin napin hengissä vakavasta työtapaturmasta. Hän menettää oikean kätensä, ja hänen muistinsa sekä puheensa takkuilevat. Voimakkaat kivut aiheuttavat Edgarissa raivopäisyyttä, ja vaimo haluaa eron. Terapeuttinsa neuvosta Edgar vaihtaa maisemaa ja muuttaa Minnesotasta Floridan rannikolle. Rantahuvilassaan hiljaisella Duma Keyn saarella hän piirtelee ja maalailee, mutta hänen tauluillaan onkin arvaamattomia vaikutuksia. Vähitellen alkaa paljastua myös talon omistajan, Elizabeth Eastlaken, traaginen elämäntarina... • Stephen Kingin uudempi tuotanto on mielestäni melko vaihtelevaa, sillä esimerkiksi Kuulolla oli varsin mainio kauhuromaani, kun sen sijaan Liseyn tarinan koin pettymykseksi. Tämä tuorein suomennos, Tapahtumapaikkana Duma Key, vaikutti takakannen tekstin perusteella melko lupaavalta. Ensimmäiset viitisenkymmentä olin epäilevällä kannalla, mutta sitten jäinkin koukkuun tarinaan ja kirjaa tuli huomaamatta ahmittua yömyöhään monta kymmentä sivua kerrallaan. Suosittelen kauhun ystäville.

Ruotsinkielinen alkuteos Villospår, vuonna 1995. Suomentanut Laura Jänisniemi, vuonna 1997. Kustantaja Seven. 572 sivua. • Poliisiasemalle tulee puhelu tytöstä, joka on seissyt tuntikausia keskellä peltoa. Kun komisario Kurt Wallander saapuu paikalle, tyttö sytyttää itsensä tuleen. Parin päivän päästä rannalta löytyy entisen oikeusministerin ruumis. Johtolanka toisensa jälkeen vie väärille jäljille, ja julma murhaaja iskee yhä uudelleen... • Henning Mankellin Wallander-dekkareista olen tähän mennessä lukenut Valkoisen naarasleijonan (kolmas Wallander), Hymyilevän miehen (neljäs), Palomuurin (kahdeksas) ja Pyramidin (yhdeksäs). Nyt otin lukuvuoroon tämän Väärillä jäljillä -dekkarin, joka on julkaisujärjestyksessään viides Wallander-dekkari. Olipas tämä mukaansatempaava, koukuttava, jännittävä! Lukijalle paljastetaan sarjamurhaajan henkilöllisyys jo hyvissä ajoin, mutta se ei pilaa lukunautintoa, melkeinpä päinvastoin. Ehkäpä näistä tähän mennessä lukemistani Wallandereista olen eniten pitänyt tästä Väärillä jäljillä -dekkarista. Suosittelen! Aion jatkaa Wallander-kirjasarjan lueskelua, minulla on jo seuraava Wallander lainassa kirjastosta.

Englanninkielinen alkuteos The Husband, vuonna 2006. Suomentanut Katja Ruunaniemi, vuonna 2009. Kustantaja Gummerus. 384 sivua. • Kesken leppoisan työpäivän puutarhuri Mitch Rafferty saa painajaismaisen puhelinsoiton. Soittaja on kaapannut hänen vaimonsa. Mitchillä on 60 tuntia aikaa raapia kasaan kaksi miljoonaa dollaria tai hän ei enää koskaan näe puolisoaan... • Dean Koontz on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani, ja minulla on ollut tapana lukea hänen suomennetut romaaninsa heti tuoreeltaan, joten nytpä sitten otin lukuvuoroon tämän uusimman nimeltä 60 tuntia. Useimmissa Koontzin romaaneissa on yliluonnollisia piirteitä, esimerkiksi Odd Thomas -kirjasarjassa, mutta tämä 60 tuntia on perinteisempää trilleritavaraa. Mielestäni tämä 60 tuntia ei ole parhaimmasta päästä Koontzin romaaneja, mutta melko sujuvastihan tätä lueskeli unettomien öiden ajankuluksi.